Kirjoitettu 17.9. Sain
vasta nyt käyttööni wi-fi:n, joten pääsen vasta nyt julkaisemaan kirjoittamani
postaukset.
Tänään se tapahtui. Lensi jälleen viikon tauon jälkeen,
mutta tämän kerran jälkeen seuraavaan lentokertaan menisi hetki. Tai no se 5
viikkoa.
Edellisellä tarkoitan tämän päiväistä lentoani tänne
Mallorcalle, jossa tulen toimimaan matkaoppaana 5 viikon ajan. Syksyisen
kirpaisevassa aamun viileydessä taitetun lenkin jälkeen ehdin vielä tankata
itseni täyteen hotellin buffet aamiaiselta ennen lentokentälle siirtymistä. Saavuin
lentokentälle hyvissä ajoin ja olin jo kansainvälisellä alueella vähän liiankin
aikaisin. Minulle jäikin jopa muutama tunti tapettavaksi ennen koneeseen
siirtymistä. Ohitin söpöt, mutta kovin kaikkien esillä olevat keinutuolit ja
siirryin katseilta turvalliseen syrjempään nurkkaan. Päädyin katsomaan viime
aikana minua kovin kiehtonutta, mutta vielä katsomatta olevaa Eat, pray, love –
elokuvaa. Tyypilliseen jännittävään tapaani katsastin rannekelloani pienenkin
elokuvassa tapahtuvan paussin aikana, jotten vaan saapuisi portille myöhään.
Säpsähdinkin melkein pystyyn, kun kuulin jotain
kuulutettavan omasta lennostani. Hetki meni portille löytämiseen (se oli
kätketty johonkin alakertaan?) ja sillä jo odotti ihmislauma bussia koneeseen.
En ymmärrä miksi Suomessa ajetaan yleensä vain yksi bussi ovien eteen ja
asiakkaat ovat kuin sillit suolassa bussin sisällä. Olisi jo
asiakasystävällisempääkin ja varsinkin asiakkaille tilavampaa ajaa useampi
bussi saman tien ovien eteen (kuten esim. Kreetalla).
Komiikka Helsinki-Vantaan päässä ei päättynyt siihen, sillä
jo lentokoneeseen istuuduttuamme ja kiitoradan kierrettyämme palasimme palasime
samaan lähtöpisteeseen. Pian tähän pitkään reissuun tuli uskomaton selitys:
jokin lentokoneen ulkoisista luukuista oli jäänyt auki ja meidän piti palata
samaan paikkaan sulkemaan se. Onneksi sitä luukkua ei voi missään muualle
sulkeakaan, kuin siinä tietyssä paikassa…
Lento siten sujui hyvin, vaikka pieniä ilmakuoppia olikin
useasti havaittavissa. Ehdin kahlata Alcudian kohdeoppaan läpi ja vieressäni
istuvat ystävättäret lennolla tarjoiltavan aikuisten juomavalikoiman. Lento oli
upein kokemani, sillä melkein koko lennon ajan oli mahdollista nähdä alla
ohikiitävät maa- ja meriläntit.
Laskeuduttuamme Palman lentokentälle ja laukkuhihan vihdoin
ruvettua pyörimään sain laukkuni ja kirmaisin ulos ovista. Siellä vastassani
oli matkaopastiimini manageri eli päällikkö. Tunnin ajomatka Alcudiaan sujui
leppoisasti jutellessa ja kämpillä ehdin juuri vaihtaa vaatteet ennen
yhteiselle opasillalliselle siirtymistä.
Oli kiva päästä tapamaan kohteen oppaita jo ensimmäisenä
iltana, vaikka ilta meni suomalaisen oppaan (jonka tulen täällä korvaamaan, kun
hän lähtee ensi kuun alussa) kanssa höpötellessä ja syödessä aivan valtavan
kokoista annosta. Yritin kuunnella muiden oppaiden skandi -kielellä (eli
ruotsi/tanska sekoitus) käytävää keskustelua huonolla menestyksellä. Jo ravintolan
melu oli niin kova, etten edes kuullut mistä puhuttiin. Toivon todella, että
kehityn pian edes ymmärtämää skandia/ruotsia jollain tasolla, sillä olen tällä
hetkellä ainut joka ei skandia puhu…
Huomenna koittaa kuitenkin päivä uus ja luvassa on päivä
tämän suomioppaan mukana. Kutsun tätä suomalaista opasta vaikka I:ksi tästä
lähtien. I:n kanssa näemme jo huomen aamusta ja loppu onkin sitten huomiselle
yllätyksen varassa. Sen vain tiedän, että vaihdan huomenna toiseen asuntoon ja
saan tanskalaisen oppaan kämppiksekseni. Toivottavasti hänen kanssaan saan
treenata ruotsia ja ylittää tämän kielieristeen! J
Hasta la proxima vez,
Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti