4.10.2016 ja puoliväli

Aika on huomaamatta vierähtänyt täällä Mallorcalla. Tämä päivä on puoliväli täällä olo aikaa, sillä 16 päivää olen täällä ollut ja 16 päivää on vielä edessä työsopimuksen mukaan. 

Näihin 16 päivää on mahtunut paljon kokemuksia, tuntemuksia ja mielialoja. Viikko sitten ajoin I:n ja erään ruotsalaisen oppaan lentokentälle, joten olen ollut vastuussa Alcudian matkailijoista siitä lähtien. Viikko on ollut oppimista täynnä, vaikka I minut loistavasti auttoikin alkuun. Kaikkiin matkailijoiden kysymyksiin ja avun tarpeisiin ei vain osannut varautua, joten tämä ensimmäinen viikko on ollut todella opettava. Nyt tiedän missä asioissa matkailivat tarvitsevat apuani/vinkkejäni ja miten valmistautua kysymystulvaan hotellitapaamisilla.  

Henkisellä puolella olo on ollut hieman kotiin haikaileva välillä. Ruotsin kielitaito ja varsinkin ymmärtäminen on kehittynyt huikeasti, mutta silti on vaikea pysyä kärryillä ryhmässä keskusteltaessa. Jään monesti kuuntelijan rooliin ja en saa tuotua omaa kommenttiani peliin ennen puheenaiheen vaihtumista. Lisäksi porukka täällä vähenee oppaiden lähtiessä kotiin ja siten uuteen kohteeseen, joten kaikilla täällä jo pitkään olleilla on jo kotiinlähtö päällimmäisenä mielessä.

Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, että en ole tottunut asumaan yksin. On minulla kämppäkaveri ja oikein mukava onkin, mutta suurimman osan illoista istun yksin huoneessa selaillen kännykkää. Kotona asuessa minulla on ollut aina vanhemmat ja Australian Au pair – vuotenakin minulla oli aina hostperheestä seuraa iltaisin. Kotitylsyyttä ei helpota sekään, että meillä ei ole langatonta nettiä kotona. Tästä johtuen en voi seurata suosikki sarjojanikaan eli Vain elämää tai Ensi treffit alttarilla -sarjoja!

Ettei tämä kirjoitus aivan valitusvirreksi menisin, niin on täällä oikeasti ihan hyvin mennyt. Vaikka välillä on todella yksinäiseltä ja ulkopuoliselta tuntunut, niin olen onnessani saadessani olla täällä lämmössä ja mukavien ihmisten ympärillä. Siitä huolimatta, että jään monesti keskusteluiden ulkopuolelle, niin työkaverini ovat oikeasti todella mukavia. Monet ovat iloinneet ruotsin kieleen tsemppaamisestani ja yrittäneet auttaa kehityksessä. Kiitosta olen myös saanut espanjan kielen taidosta.

Työn ohessa on minulla ollut myös vapaapäiviäkin. Viime viikon tiistaina ja torstain eli kaksi ensimmäistä vapaapäivääni vietin Palmassa ja kotona. Viime viikon tiistaiaamuna eli ensimmäisenä vapaapäivänäni ajettua I:n ja ruotsalaisen oppaan lentokentälle kävin Ikeassa ja massiivista Palman ostoskeskusta kiertämässä. Aikaa vierähti reissuun hieman enemmänkin eksyttyäni muutamaan otteeseen väärälle tielle ja löydettyäni oikean sisäänkäynnin ostoskeskukseen. Kotimatkakin venähti ruuhkien takia pitkäksi ja olin kotona vasta klo 17 aikoihin. Torstai eli toinen vapaapäiväni meni Alcudian mahdottoman pitkästä rantaviivasta nauttiessa ja siivoillessa kotona. Tänään oli kolmas vapaapäiväni ja vietimme sen kämppikseni kanssa rannalla maatessa. Sää oli täydellinen – ei liian kuuma ja lämpimähkö tuuli puhalsi virkistävästi.

Huomenna on jälleen hotellitapaamisia ja lastenkerhoa iltapäivällä, mutta torstaina on suunnitelmissa lähteä skootterilla ajamaan Mallorcan etelärannikkoa erään ruotsalaisen työtoverini kanssa. Perjantaina on meno lentokentälle ja viikonloppu hurahtaa jälleen uusia matkailijoita neuvoessa. Aika siis menee täällä nopeasti ja tulee varmasti menemään jatkossakin. Ikävä Suomeen on kovempi, mitä odotin tänne tulessa, mutta nautin nyt täällä ajastani ja pyrin näkemään kaunista Mallorcan saarta parhaani mukaan ennen kotiinpaluuta.

Seuraaviin kuulumisiin,

Lotta

Myöhäisiä muistiinpanoja

Päivitys 20.9.2016.

Ennen kuin silmäni lopultakin ummistavat pitkän ja pyöräilyn täytteisen päivään jälkeen on kumminkin hieman listattava ylös tapahtumat ja tunteet viimeisen 3 päivän (kyllä piti kalenterista laskea päivät kun ne ovat jo sekaisin menneet) ajalta.

Tietoa, koodeja, listoja, tietokoneohjelmia, korvauskuitteja…… Viime päivinä läpi käytyjen asioiden lista on pitkä, lähes loputon. Tieto tuntuu myös karanneen toisesta korvasta ulos, kun olen sitä kudos kovalevylle yrittänyt tallentaa.

Lauantain saapumisen ja yhteisen illallisen muiden oppaiden kanssa alkoi heti sunnuntaina täystyö. Muiden kyyditettyä minut mukanaan toimistolle hyppäsin lähes saman tien I:n auton kyytiin ja päivä meni I:n tyypillistä opas päivää seuratessa. Aamulla oli hotellitapaamisia ja seuraavalle päivälle retkilippujen myymistä. Iltapäivän taas vietimme lasten klubilla ja olin hieman kujalla, sillä lastenkerhossa oli vain ruotsalaisia. Iltapäivä meni minun osalta lasten kanssa kommunikoinnin sijasta yrittämisen ymmärtää heitä. Iltapäivä sujui kuitenkin rattoisasti ja oli hauska tavata tuleva lastenkerhotiimini. Lisäksi hyppäsin DJ:n/valomiehen penkkiin lastenkerhon esityksen ajaksi vaihtelevalla menestyksellä. Sunnuntaihin mahtui vielä muutto ensimmäisen illan kämpästä tähän vakituiseen ja sitten illallistaminen kämppiksen ja parin muun lastenoppaan kanssa.

Onhan tässä ihan mukavia aktiviteettejä ollut ja ihan suomeksi, kuten maanantainen luolaretki, mutta retkelläkin istuin kynä sauhuten kirjoittaen kaiken muistiin muistaakseni mielenkiintoiset pikku faktat jos ja kun tulen opastamaan retken. Maanantai päivä ei päättynyt kello 17 retki -infon mukaisesti minulla ja I:llä, sillä kurvasimme auton löytämisen jälkeen useaksi tunniksi toimistolle käymään jälleen läpi käytännön asioita mm. miten löydän kotiinlähtijälistan. I on ollut kesän täällä Alcudiassa oppaana ja minä tulen hänen tilalleen kauden päättämiseen saakka, kun hän lähtee toiseen kohteeseen aloittamaan talvikautta. I:stä on ollut iso apu ja kiitokset hänelle toimistolla pitkään venähtäneestä illasta, välillä lähes itse selviin kysymyksiini vastaamisesta ja näistä illalliskutsuista!

Tämä päivä eli kalenterin mukaan tiistai meni pitkälti pyörän selässä. Tutustumisviikko -ohjelmaan (eli tämä minun ensimmäisen viikon ohjelmaan) oli merkitty tiistain kohdalle ”treasurehunt”. Ko. aktiviteetti suoritetaan yleensä ryhmässä, mutta itse pääsin aivan omin nokin harhailemaan ympäri Alcudiaa. Ideana on löytää listaan ylös kirjatut kohteet ja tehdä toivotut asiat. Google mapsia ei saanut apuna käyttää, joten turisti -infon paikalliskartalla ja eri paikoista neuvoa kyselemällä mentiin se 5 tuntia. Löydettyäni ja toteutettuani kaikki listan kohdat kestil vielä hetki löytää toimisto labyrinttimaisesta vanhasta kaupungista.

Palvelupäällikön tultua toimistolle kävimme vielä muutamia asioista läpi mm. paikallisen pankkitilin hankkimisen torstaina Palmasta. Kotiin päästyäni maha kurni ja jääkaapissa paistoi vain valo, niin kävelin vielä silmät puoli ummessa väsymyksestä kilometrin päässä sijaitsevaan Lidliin. Kyllä se itse tehty kesäkurpitsa, mozzarella, pesto -pasta maistui hyvällä parvekkeella kalja/limonadi juoman (ainoa lidlin alkoholillinen vaihtoehto kaljan viinin lisäksi) kanssa.

Lyhyesti virsi kaunis: raskasta on ollut, mutta sen arvoista. Hieman paineita ruotsin ja jopa tanskan oppimisen kannalta, sillä olen ainut joka ei ko. kieliä puhu. Toivottavasti ajan edetessä kehityn niiden osalta, kuten ihan oppaan työn rutiineissa.

Öitä

-Lotta

Arvaamattoman kohtaaminen

Kirjoitettu 17.9. Sain vasta nyt käyttööni wi-fi:n, joten pääsen vasta nyt julkaisemaan kirjoittamani postaukset.

Tänään se tapahtui. Lensi jälleen viikon tauon jälkeen, mutta tämän kerran jälkeen seuraavaan lentokertaan menisi hetki. Tai no se 5 viikkoa.

Edellisellä tarkoitan tämän päiväistä lentoani tänne Mallorcalle, jossa tulen toimimaan matkaoppaana 5 viikon ajan. Syksyisen kirpaisevassa aamun viileydessä taitetun lenkin jälkeen ehdin vielä tankata itseni täyteen hotellin buffet aamiaiselta ennen lentokentälle siirtymistä. Saavuin lentokentälle hyvissä ajoin ja olin jo kansainvälisellä alueella vähän liiankin aikaisin. Minulle jäikin jopa muutama tunti tapettavaksi ennen koneeseen siirtymistä. Ohitin söpöt, mutta kovin kaikkien esillä olevat keinutuolit ja siirryin katseilta turvalliseen syrjempään nurkkaan. Päädyin katsomaan viime aikana minua kovin kiehtonutta, mutta vielä katsomatta olevaa Eat, pray, love – elokuvaa. Tyypilliseen jännittävään tapaani katsastin rannekelloani pienenkin elokuvassa tapahtuvan paussin aikana, jotten vaan saapuisi portille myöhään.

Säpsähdinkin melkein pystyyn, kun kuulin jotain kuulutettavan omasta lennostani. Hetki meni portille löytämiseen (se oli kätketty johonkin alakertaan?) ja sillä jo odotti ihmislauma bussia koneeseen. En ymmärrä miksi Suomessa ajetaan yleensä vain yksi bussi ovien eteen ja asiakkaat ovat kuin sillit suolassa bussin sisällä. Olisi jo asiakasystävällisempääkin ja varsinkin asiakkaille tilavampaa ajaa useampi bussi saman tien ovien eteen (kuten esim. Kreetalla).

Komiikka Helsinki-Vantaan päässä ei päättynyt siihen, sillä jo lentokoneeseen istuuduttuamme ja kiitoradan kierrettyämme palasimme palasime samaan lähtöpisteeseen. Pian tähän pitkään reissuun tuli uskomaton selitys: jokin lentokoneen ulkoisista luukuista oli jäänyt auki ja meidän piti palata samaan paikkaan sulkemaan se. Onneksi sitä luukkua ei voi missään muualle sulkeakaan, kuin siinä tietyssä paikassa…

Lento siten sujui hyvin, vaikka pieniä ilmakuoppia olikin useasti havaittavissa. Ehdin kahlata Alcudian kohdeoppaan läpi ja vieressäni istuvat ystävättäret lennolla tarjoiltavan aikuisten juomavalikoiman. Lento oli upein kokemani, sillä melkein koko lennon ajan oli mahdollista nähdä alla ohikiitävät maa- ja meriläntit.

Laskeuduttuamme Palman lentokentälle ja laukkuhihan vihdoin ruvettua pyörimään sain laukkuni ja kirmaisin ulos ovista. Siellä vastassani oli matkaopastiimini manageri eli päällikkö. Tunnin ajomatka Alcudiaan sujui leppoisasti jutellessa ja kämpillä ehdin juuri vaihtaa vaatteet ennen yhteiselle opasillalliselle siirtymistä.

Oli kiva päästä tapamaan kohteen oppaita jo ensimmäisenä iltana, vaikka ilta meni suomalaisen oppaan (jonka tulen täällä korvaamaan, kun hän lähtee ensi kuun alussa) kanssa höpötellessä ja syödessä aivan valtavan kokoista annosta. Yritin kuunnella muiden oppaiden skandi -kielellä (eli ruotsi/tanska sekoitus) käytävää keskustelua huonolla menestyksellä. Jo ravintolan melu oli niin kova, etten edes kuullut mistä puhuttiin. Toivon todella, että kehityn pian edes ymmärtämää skandia/ruotsia jollain tasolla, sillä olen tällä hetkellä ainut joka ei skandia puhu… ­­­­

Huomenna koittaa kuitenkin päivä uus ja luvassa on päivä tämän suomioppaan mukana. Kutsun tätä suomalaista opasta vaikka I:ksi tästä lähtien. I:n kanssa näemme jo huomen aamusta ja loppu onkin sitten huomiselle yllätyksen varassa. Sen vain tiedän, että vaihdan huomenna toiseen asuntoon ja saan tanskalaisen oppaan kämppiksekseni. Toivottavasti hänen kanssaan saan treenata ruotsia ja ylittää tämän kielieristeen! J

Hasta la proxima vez,

Lotta

Miten ja miksi päädyin kirjoittamaan tätä postausta?

Tuntuu kuin asuisin eri kulkuvälineissä nykyään. Koko kesä meni matkustella bussilla ympäri Suomea työn perässä. Aina Helsingistä Ouluun ja Alastaron kautta Turkuun. Näin yhtenä kesänä enemmän Suomea kuin ikinä aiemmin, vaikka olenkin Suomessa asunut noin 20 vuotta. Työni oli pikaruokamyynti festivaaleilla ja markkinoilla ja, joten se selittäköön yön pikkutunteina taitetut kotimatkat pomon upporasvan hajuisessa pakussa.

Ja eihän se matkustelu siihen jäänyt. Ehdin olla kotona hieman reilut 2 viikkoa ennen kuin matkustin Kreetalla pidettävään opaskoulutukseen. En ollut ikinä käynyt Kreetalla tai millään Kreikan saarista, joten olin aivan into piukkana lähdössä katsastamaan kreikkalainen naimakauppa -elokuvan miljöön. Viikon aikana en paljoa ehtinyt hotellin ja lähikaupan lisäksi nähdä, kun päivät menivät kokoustiloissa tuntien parissa ja illat esitelmiä pakertaessa. Huomaamattani olikin jo viimeisen illan ja illallisen aika, jonka juhlittuamme oli aika hypätä koneeseen ja suunnata kohti Helsinki-Vantaata.

Vielä railakkaan ja hieman unisten silmien höystämän öisen Kallio seikkailun jälkeen pääsin viimein viime sunnuntaina kotiin nukkumaan. Alku viikko olikin yhtä piinaa. Whatsapp kilkatti, kun kaikki ilmoittivat päässeen oppaaksi johonkin upeaan kohteeseen huhtikuuhun saakka. Itselleni ei soittoa kuulunut ja minua kismitti siihen malliin, että snapchatin peura äänenmuuttaja filter sai uuden käyttömuodon.

Lopulta se puhelin pirahti. Olin juuri päässyt kauppaan ja metsästin kuumeisesti juuriselleriä, kunnes tuntemattomasta numerosta soitettiin. Tiesin sen olevan esimieheni ja vastasin iloiseen sävyyn, vaikka aavistin pahaa. Esimieheni tarjosi paikkaa Mallorcalla ensi lauantaista lähtien, mutta asiaan liittyi yksi negatiivinen ja raivostuttavakin seikka – pesti olisi vain reiluksi kuukaudeksi.

Olin pettynyt ja ärsyyntynyt, sillä meille oli jo työhaastatteluista lähtien lupailtu 4-6kk pestiä ensi talvelle, kunhan suorittaisi opaskoulun hyväksytysti. Asiaa muutama tunti pohtineeni otin paikan kuitenkin vastaan. Siitä alkoikin henkinen alamäki. Ryhdyin pohtimaan, miksi minä en saanut täyttä 4-6kk talvikauden pestiä kuten melkein kaikki muut opaskurssitoverini. Mitä tein väärin? Onko minussa joku vikana? Olinko niin huono?

Jokainen on varmasti käynyt läpi elämässään samankaltaisia tuntemuksia. Minulle tämä kerta todella tuntui syvällä, vaikka olenkin ennen saanut hylkäyskirjeen korkeakoulusta ja työpaikkoja on mennyt sivu suuhun. Ehkä tämä iski oikein kunnolla tunteisiin, koska minulle oli luvattu jotain ja lupausta ei pidetty. Kuulun henkisesti vanhan kansan klaaniin ja minulle lupausten pitäminen on tärkeää. Sanoihan esimieheni, että opaskoululaisten sijoittaminen oikeisiin kohteisiin ja tiimeihin oli vaikeaa, mutta ei se tässä vaiheessa minua hirveästi lohduttanut, kun hän oli jo kertonut talvikauden paikkojen olleen täynnä ja mahdollisuuteni saada 4-6kk pesti olisi täysin myöhemmin mahdollisesti ilmeentyvien peruutus- tai täydennyspaikkojen varassa.

Istun junassa kohti Helsinkiä ja huomenna olisi tarkoitus lentää Mallorcalle. Fiilikset ovat hyvät tällä hetkellä, koska ehdin näkemään kaveria pitkästä aikaa ennen kuin siirryn lentokenttähotelliin. Tietty 400€ opaskurssimaksu vielä kirpaisee, mutta onneksi saan sen kompensoitua kuukauden aikana Mallorcalla. Kohdepäällikkö ainakin vaikuttaa mukavalta viestien perusteella, joten toivottavasti loput työkavereista ovat mukavan sosiaalisia niin pääsen porukkaan mukaan vielä näin loppukaudesta.

Tätä viikkoa parhaiten kuvaa tunnetta sanonta: ”vaikeuksien kautta voittoon”. Kaikkien pettymyksen kyyneleiden ja jopa lapsellisten itsensä mollaamissyvänteiden jälkeen mieli on positiivinen, avoin ja intoa täynnä. Nyt muistellessani viime päiviä voin hieman hävetä itseäni, sillä onhan tämä upea kokemus, vaikka lyhyempi kuin oli lupailtu. Kuulun kumminkin niihin onnekkaaseen 20 henkilöön, jotka tulivat valituiksi 200 ihmisen joukosta opaskouluun. Elän jonkun unelmaa, vaikka hieman lyhyempänä! Saan elää ja tehdä töitä ulkomailla, lämmössä ja saan siitä vielä palkkaa! Kiitos niille, jotka muistuttivat minua tämän olevan upea mahdollisuus!

Miten ja miksi päädyin kirjoittamaan tätä? Miten ja miksi ovat yhtä minun tapauksessani, sillä päädyin kirjoittamaan tätä oman henkisen hyvinvoinnin takaajana ja muille mahdollisen informaation lähteenä ja se vastaa kumpaankin kysymyssanaan. Tarvitsin, tarvitsen ja tulen tarvitsemaan jonkun väylän purkaa ajatuksiani ja tunteitani, siksi loin tämän blogin. Toivon myös jonkun vielä jonain päivänä hyötyvän kirjoittamistani kokemuksistani ja niiden antavan lisätietoa matkaoppaan elämästä. En tiedä vielä tuleeko opasurani jatkumaan tämän kuukauden jälkeen vai lähdenkö mahdollisesti eat pray love -henkisesti Aasiaan reissaamaan, sillä kuukaudessa ehtii tapahtua paljon.

Nyt voin kiittää ja kumartaa, että pääsitte tänne asti ja mahdollisesti myös luitte läpi kilometripostaukseni. Lupaan kirjoittaa taas pian, sillä en halua tämän blogin jäävän unholaan kuten kaksi edeltävää. Kolmas kerta toden sanoo.

-Lotta